Pakkanen taikoi kauniin huurteen tumman tiiliseinän pintaan. Seisoin pitkään pihalla ja katselin taloamme. Siinä se nyt on. Ensi kesänä pihan kimppuun.
Kameran jalusta oli valitettavasti edelleen hukassa muuton jäljiltä, joten kuvat on otettu käsivaralta.
Viime viikot ovat olleet aikamoista suorittamista. Päätin–yllättäen oikeastaan itsenikin–vaihtaa työpaikkaa. Pidemmällä tähtäimellä lyhyt työmatka helpottaa arkea hurjasti, mutta uusi työ mukanaan ihan uudenlaisia haasteita. Vanhassa työpaikassa projektien loppuunsaattaminen ja/tai siirtäminen vei mehut ja samaan aikaan raksallakin tapahtuu vaikka mitä. Välillä tuntuu, että ei ehdi edes henkeä vetää välissä!
Raksalla on varsinkin mies tehnyt tosi pitkää päivää. Ykköskerroksen lattia on odotellut valua, sillä halusimme tasoittaa ja pohjamaalata seinät ja tehdä muut sotkevat hommat ennen lattiavalua. Ykköskerroksen lattia jää betonipinnalle, joten mitään ylimääräisiä sotkuja ei pintaan haluttu. Eilen imuroin lattiaa sentti sentiltä monen monta tuntia, sillä styroxin päälle oli kertynyt kaikenlaista roskaa; styrox-palleroiden lisäksi mm. männynneulasia. Nämä olisivat nousseet betonia kevyempinä pinnalle, joten niistä oli päästävä eroon.
Mies sai kaverin avukseen viikonloppuna ja pihasauna edistyi.
Maaurakoitsija kävi tekemässä täytöt pihasaunan ympärille ja samalla nostettiin talon ovet pihan viimeisestä nurkasta takapihalle odottamaan asennusta:
Kakkoskerroksessa on nyt myös gyproc-seinät saaneet ensimmäisen kerroksen pohjamaalia:
Puuttuva ikkuna puuttuu edelleen, huoh. Nyt Skaalalta jopa soitettiin ja luvattiin ikkuna parin viikon sisällä. Saas nähdä.
Mutta julkisivuun saatiin puupanelointi paikoilleen ja talo näyttää heti valmiimmalta!
Tänään valettiin ykköskerroksen ja pihasaunan lattia. Huomenna mies menee heti aamusta levittämään litiumsilikaatin betonin pinnalle ja sitten vaan odotellaan ja toivotaan, ettei pinta kovasti halkeile. Jännää… Betonilattiasta kerron lisää kunhan saadaan valmista pintaa.
Julkisivumuuraus! Valmiina! Muurarit tekivät töitä hiki hatussa kolmenkympin helteissä, mutta valmista syntyi. Yhtenä päivänä sade keskeytti muurauksen ja pahimpina hellepäivinä työ oli toki hitaampaa, mutta parissa viikossa oli julkisivu tehtynä. Sääliksi kyllä kävi kun muurarit väänsivät mustaa laastia ja latoivat mustia tiiliä, oli aika hikisen näköistä touhua…
Tässä kuvia pihan puolelta. Tänne on saatu asennetuksi jo ikkunatkin:
(Ärsyttävä lautakasa kuvan etualalla, mutta ei enää voimat riittäneet tontin siivoamiseen ja halusin kuitenkin kuvat jo napsaista.)
Että tykkään noista isoista ikkunoista!
Kadun puolelta puuttuu vielä ikkunoita, mutta siellä näkyy jo lähes valmis kattopellitys:
Kattopelti on vaaleanharmaata ja keventää kivasti mustaa tiilitaloa. Ikkunoiden ulkopuitteet ovat samaa harmaan sävyä. Kadun puolelta julkisivusta puuttuu vielä puupanelointia sekä katosta että autotallin ja sisäänkäynnin kohdalta.
Peltimiehellä on vielä vähän hienosäätöä katossa sekä piipun pellittäminen. Mutta aika valmiilta näyttää jo!
Alunperin taloon piti tulla pulpettikatto, mutta kaavoittaja ei tinkinyt kaavan harjakattovaatimuksesta. Niinpä me tehtiin harjakatto, vähän erilainen sellainen:
Että minä tykkään tästä mustan tiilen ja sauman yhdistelmästä! Tämä tumma saumaslaasti on muuten vasta tullut valikoimiin; meidän talomme oli toinen rakennus, jossa sitä käytettiin. Muurarit muurasivat niin siististi ja säästeliäästi, että laastia jäi yli 2x1000kg. Jos on tarvetta mustalle laastille, ilmoittele!
Näiden kuvien ottoa edelsi aika tuskainen telineidenpurkuoperaatio. Mies käytti lomastaan pari viikkoa pitkälti siihen, että purki ja kasaili telineitä muurareille. Olipa muuten ihanaa, kun lopuksi saatiin telineet pois. Toki ne piti puhdistaa, siihen meni aika monta tuskaista tuntia. Tässä vielä hymyilyttää:
Telineet meille tuli Periltä ja ihan näppäriä ne olivat. Mutta ei niitä silti kyllä tule ikävä! Heippa!
Uuteen kotiin 